Saariston syksy on pitkä ja lämmin, sanotaan. Meri jäähtyy
hitaammin kuin järvet tai maa, joten siinä metereologin selitys asialle.
Olen syysihminen, vaikkakin syntynyt keväällä. Kevät on
jotenkin ahdistavaa aikaa. Huhtikuu on kuukausista julmin, kirjoitti T.S.Elliot.
Olen samaa mieltä. Kevään räikeä valo on usein ristiriidassa mieltä ahdistavien
mietteiden kanssa. Syksyllä sitä vastoin saa aivan rauhassa olla hiljaa, vähän
apeana ja kietoutua vilttiin takkatulen ääreen, siemailla kuumaa juomaa ja
viettää hämärän hyssyä. Jotkut kutsuvat hyggeksi. On aikaa ajatusten tulla ja
mennä, lähteä muuttomatkalle kurkien lailla.
Keväästä voi unelmoida. Istuttaa vaikka sipulikukkia
väijymään kevään tuloa. Haravoida lehtiä kompostiin mullan tekoaineeksi
seuraavaa kasvukautta varten. Suunnitella ensi kesän mökkiaskareita, joihin –
kiva kyllä – ei siis tarvitse ryhtyä nyt, vaan vasta sitten!
Saariston syksy on talollisille puuhakasta aikaa: mökkejä ja
laitureita viritetään talvea varten, veneet nostetaan ylös ja suojataan,
kattoja ja rännejä puhdistetaan sateita varten. Mökkikauden päätös hiljentää ympäristön
äänet ja siksi omat ajatukset saavat enemmän valtaa pääkopassa.
Saarimökillä on enemmän yksin kuin paikassa, johon pääsee
vaivattomasti autolla. Veneen laskeminen, käynnistys ja kylmä kyyti merellä saa
välttämään turhia kauppareissuja. Kun tullaan mökille, ollaan. Kun lähdetään,
poistutaan. Urbaaniin elämään kuuluva sinne-tänne-säntäily puuttuu tyystin.
Korkeintaan joskus säntää huussiin. Tai katsomaan rannassa sukeltavaa hyljettä.
Elämisen rytmi hidastuu.
Huomaan hengittäväni ja liikkuvani hitaammin. Ehkä siksi
viikonloppu saaressa tuntuu paljon pitemmältä kuin kaupungissa. Saattaa jopa
päästä siihen ihmeelliseen tilaan kuin lapsena, että päivä tuntuu pitkälle,
jopa pitkästymiseen saakka. Pitkästyminen on luova tila. Touhuilun loputtua,
kun pääkoppakin hiljenee arkimaailman huolista, voi saada kiinni itsensä.
Päästä ja päästää itsensä sisään. Silloin voi syntyä ajatus.
Ole oma itsesi, kaikki
muut ovat jo varattuja. (Oscar Wilde)
Toisaalta:
Menin itseeni. Oli
ahdasta. Tulin pois. (Torsti
Lehtinen)
Tai sitten saaressa:
Päästin itseni sisään. Päästäinen karkasi ulos. Päätin
jäädä. (Ulla-Maija Koivula)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti