Merivasikoita ja tavallisia vasikoita

Lokakuun loppu. Ulkona 8 astetta, sisällä 14. Puut ovat kastuneet viikon kestäneessä sateessa. Syttyminen on kituliasta ja vaatii parikin Hesarin aukeamaa ja nipullisen tuohta. Iltaan mennessä mökki on niin lämmin, että voin heittää talvitakin tuolin karmille. 

Syystöiden lista on pitkä: vesipatojen tyhjennys, kompostorin viritys, kalusteiden suojaus, kukkasipulien istutus....Jaa-a. Pitäisikö pikkulinnuille laittaa jo talvisyötävää? Onko uimaportaat otettava pois? Mitä ruokia uskaltaa jättää kaappiin? Uusmökkiläisenä olen epävarma siitä, mitä talvivarustautumiseen kuuluu. Onneksi ihana naapurini huolehti katto-, vene- ja aurinkopaneelihommista. Tällaista se on, kun turisti tulee saareen. Parempi on kun ei tule ollenkaan, kuten ahvenanmaalainen Pärren kaveri sanoo vanhassa radio-ohjelmassa: https://www.youtube.com/watch?v=kcE-96tz3A4

Aamulla veden pinta on kuin kullattu peili. Rannassa seilaa korvameduusoja. Tieteellinen nimi on kaunis ja säähän sopiva: Aurelia aurita, Kultainen korva. Syksyllä rantavesissä leijuvat medusat ovat kuolemassa. On niiden elämän viimeinen vaihe, viimeinen syksy. 

Luin, että saaristossa medusoja on kutsuttu myös merivasikoiksi. Sanottiin, että jos meressä on paljon merivasikkaa, niin ei ole kaloja. 

Vasikoita sitä vastoin on. Ihan oikeita. Naapuri käy hakemassa kesän saariniityillä vapaana temmeltäneet vasikat takaisin kotinavetan suojiin. Homma käy kätevästi kahdella avoveneellä. Toisessa ovat elukat ja paimen, toisessa perämoottorikuski ja avustajat. Saaristomullikat lienevät tottuneet veneilyyn, kun ohikulkevasta kuljetuksesta ei kuulu minkäänlaista ammuntaa. 

Päädymme vasikoiden kanssa samaan lauttaan. Niille tämä on viimeinen saarireissu ennen ensi kesää. Itse uumoilen vielä tulevani takaisin hyggeilemään saariston talvessa. 

 

PS. Pärre-vinkistä kiitos Camille!