Saaressa ei akateemisesta sivistyksestä ole paljoakaan hyötyä. Jos sitä nyt osaakin siteerata Spinozaa, lausua vähän Eino Leinoa tai luetella muutaman klassikkososiologin, niin ei siinä puu kaadu, halot pilkkoonnu eikä ampiaisen pesä irtoa huussin seinästä. Tosin hommiin tulee ylevä sävy, kun voi runoilla Kullervo Järvisen lailla:
"Saunan jälkeen otan kaljan, taikka kaksi.
Koira tulee varpaille istumaan.
Siinä se on suviehtoo,
puut puhuvat.
Että muinoin tässä metsässä
laidunnettiin sonneja.
laidunnettiin sonneja.
On sillä merkitystä.
Kun katson kaatunutta risuaitaa, tiedän
että jotain merkkejä meistä jää.
(Kullervo Järvinen, Sonnikorven Blues, LIKE 2002)
Tässäkin saaressa on aiemmin laidunnettu karjaa. Saarelaiset kuljettivat lehmät, sonnit tai lampaat (en ole tietoinen, mitä sorttia eläimet olivat) kesäksi saareen. Nyt saari on metsittynyt. Laitumista on jäljellä vain pieniä länttejä rantaviivan lähellä. Eläinten sijasta saaressa näkyy ihmisen jälki: kaadettuja ja lahonneita puita, puolimetrisiä kantoja, paljaiksi kuljettuja sammalkallioita.
Luonto tekee parhaansa valloittaakseen takaisin raivatun mökkipalstan. Saaristomännyt tuottavat käpyjä sellaisia määriä, että neliömetrin alalla kasvaa parikymmentä uutta männyn tainta, seassa muutama kuusen ja koivun alku. Kymmenessä vuodessa pihan tilalla olisi tiivis pensaikko. Se on jotenkin lohdullista. Ihmisen teot - silloin kun ei pilata luontoa myrkyillä tai saasteilla - ovat väliaikaisia. Toisaalta, ihminen on kykenevä myös toimimaan toisin, kun valistus on viritetty, henki hyvä herätetty, niin kuin vanhassa kansakoulun laulussa sanotaan.
Ehkä akateemisesta sivistyksestä on kuitenkin hyötyä, saaressakin. Tietää, että parasta on vaieta ja olla puuttumatta liikaa asioiden kulkuun. Näinhän väitti jo Martin Heidegger (1889-1976). Heideggerin "silleen jättäminen" tarkoitti, että avaudutaan maailmalle ja annetaan sen olla.
(Heidegger, Oleminen ja Aika, Vastapaino 2007)
Näin sainkin näppärästi filosofisen perustelun sille, että pyrin tietoisesti tekemään ei-mitään ja keskittymään vain katsomaan nousevaa kuuta. Itse asiassa, tuli todistettua, että akateemisesta sivistyksestä taitaa sittenkin olla jotain hyötyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti